Vaarojen Maraton 2026
Runsaasti on vettä virrannut Vantaanjoessa sitten viime blogin. Ei vain ole yksinkertaisesti ollut motivaatiota kirjoitella tänne. Eikä itsellä mitään pakottavaa tarvetta tai suunnitelmaa ole tämän blogin suhteen, joten asia ei ole myöskään haitannut. Nojoo, asiaan!
Kausi 2026 yleisesti
Ennen kuin käymme kisaviikonlopun kimppuun, käydään läpi ensin tämän vuoden kulkua treenien ja kilpailuiden osalta. Kilpailuissa on tullut rampattua seuraavasti:
Tammikuu 3000m hallissa, jossa SM-tulosraja ajalla 8:44. 8:45 siis vaaditaan.
Helmikuussa 3000m SM-hallit 8:41
Huhtikuussa mattotesti & kuun lopussa 10km tiellä 31:12
Toukokuussa Lamminrahka trail - DSQ
Kesäkuussa vuoden päätavoite Dolomiti Extreme trail 37k/~2400nm. Hieno reissu, kiitos Eki & Tomi matka- ja kisaseurasta!
Kesä-heinäkuussa juoksua kantapäävamman takia vain 20-25 km viikossa
Elokuussa taas treenien kimppuun. Paavo nurmen puolikas 1.10:30 ja 3000m ulkoradalla Kälviä Gamesissa 8:56 - näissä vielä kunto hakusessa ja vähän puolivakavissaan juostuna.
Syyskuun alussa Nuuksio Classic 3 h 10 min
Sekä nyt Vaarojen Maraton!
Eli startteja on tullut paljon, mutta lopulta sellaisia joihin todella panostin täysillä, oli käytännössä vain SM-hallit, Dolomiitit sekä Vaarojen maraton. Oikeastaan koko kauden on kesää lukuunottamatta ollut todella hyvä vire päällä, ja treeni on kulkenut kivasti. Mitä tuohon kesän loukkaantumiseen tulee, niin siinä taustalla oli kesämökin remontoinnin takia niin paljon kävelyä ja seisoskelua, että siitä se vamma tuli. Juoksua on tänä vuonna tullut 3231 kilsaa ja treenitunteja 334. Ennusteet vuoden loppuun antavat n. 4280 km ja 446 h. Se on varmasti keskimäärin aika paljon vähemmän mitä voisi kuvitella 🤔 Alla vielä kuvaajat ko. muuttujista.
Vaikka määrät on kohtuullisen maltillisia tänä(kin) vuonna, niin huomionarvoista on kuitenkin se että ennen viikkoja 21 ja 40, eli vuoden tärkeimpiä kisoja on taustalla hyvät ja ehjät jaksot. SM-halleihin panostus ei määrissä näy, koska 9 minuutin suoritukseen ei luonnollisesti tarvitse ihan niin paljoa harjoitella. Vaikka kesällä kaikki meni päin persettä harjoituksellisesti, niin pystyin kuitenkin tekemään juoksumatolla ylämäkeen 3-4 päivän välein tehotreenejä. Fiksoiduin samaan 6x5 min settiin minuutin palautuksilla 8% kulmaan, jossa nostin joka viikko vauhteja. Lepopäiviä saattoi tulla 3-4 putkeen välillä. Sen verran tuo ilmeisesti piti kuntoa yllä, että elokuussa sain aika äkkiä vanhoista vauhdeista kiinni ja pääsin jopa paremmalle tasolle kuin koskaan aiemmin. Nuuksiossa vauhti oli tämän myötä kiitettävällä tasolla, vaikka krampit vaivasivat jo 12 kilometristä eteenpäin.
Vaarojen maraton - kovatasoisin polkukisa tänä vuonna Suomessa?
Lähtökohdat Vaaroille olivat mielenkiintoiset, sillä ennakkoon ajateltuna esimerkiksi 3:40-3:45 loppuajalla saattaisi jäädä podiumin ulkopuolelle, jopa mahdollisesti top 5 ulkopuolelle kaikkien ennakkosuosikkien onnistuessa. Riippuen vuodesta, noilla ajoilla olisi oltu jopa voittokamppailussa mukana. Ansion Henrillä oli kuitenkin ilmeisesti niin paljon haasteita kilpailun alla, että hän ei päässyt osallistumaan. Tuo hiukan kevensi kilpailullista asetelmaa podiumista ja mahdollisista loppunousuvastuksista. Juho ja Kari olivat kyllä selkeästi jo ennakkoon kaksi kovinta luuta, jos heille ei ihmeempiä sattuisi. Benny Holmgren, Markku Elo sekä minä ehkä sitten taistelisimme sijoituksista siinä takana. Jos Hokan pojille sattuisi huonompi päivä, niin mahdollisesti pystyisimme haastamaan heitä myös. Julius Taskinen tuli vielä kisaviikolla yllätysnimenä mukaan jokeriksi ~2:20 maratonajallaan!
Kisaviikolla tai kisa-aamuna ei tapahtunut mitään erityisen mielenkiintoista. Kuudetta kertaa Vaaroilla kilpailleena kuviot ovat tutut. Heräilin kuudelta ja aamupalaksi söin vaaleaa leipää ja puuroa. Vaihdoin jo mökissä sim-kortin pieneen kisapuhelimeen ja pakkailin kamat kisaa ja kilpailun jälkeistä kylpyläkäyntiä varten. Benny sattui tulemaan samaan kyyditykseen parkkipaikalta huipulle, joten Vaasa-vibat olivat katossa! Aikaa jäi hotellitasanteella hyvin alkuverkalle ja muille valmisteluille. Olen tänä vuonna uskaltanut ottaa kisaa ennen kofeiinin mukaan systeemiin. Isoin mahdollinen sokerillinen siivekäs siis tuli nautittua noin 30 minuuttia ennen starttia yhden beta-fuel geelin lisäksi. Juttelin alkuverkan aikana lyhyesti Juhon kanssa tulevasta koitoksesta. Juho kertoi ystävällisesti aikataulunsa Kiviniemeen, joka oli aikalailla sitä mitä ajattelinkin sen olevan jos tavoitteena oli jopa ~3:20 loppuaika. Jätkillä oli tarkoitus juosta erityisen kovaa varsinkin Peiponpellosta maaliin, sillä siinä pätkässä oli eniten petrattavaa vanhojen aikojen perusteella.
Kilpailu alkoi heti paukusta ylämäkeen aivan jäätävää vauhtia, ja jäin alussa 6. sijalle. Aika nopeasti sain kuitenkin Juliuksen ja Markun ohiteltua jossain Ukko-Kolin päällä. Bennyn ajoin kiinni tullessamme Ikolanaholle, ja Juho & Kari olivat tästä jo muutamien kymmenien metrien päässä. Mäkrälle noustessa siirryin hitaasti mutta varmasti kolmospaikalle, enimmäkseen kävellen tuon varsin jyrkän nousun. Mäkrältä alas tullessa Raunion Tuuli oli vastassa ja kertomassa väliaikoja. Tuo ensimmäinen n. 6km pätkä on tietynlainen "prologi" tälle kisalle, ainakin omassa päässäni. Yleensä siihen asti vauhti on kovaa ja kilpailu todella hektistä. Kuulin takaani Bennyn ja Tuulin puhetta, eli taakse ei ollut tässä kohtaa juurikaan eroa. Oikeastaan toivoin että Benny olisi tullut mukaan omaan vauhtiin, koska yksin olisi tylsempää juosta.
Olin ajatellut oman kilpailun siten, että pyrkisin juoksemaan koko ajan Karin ja Juhon takana, hiukan kauempana. Antaen vaikutelman että olisin putoamassa vauhdista, mutta silti roikkuen ärsyttävästi taustalla mahdollisimman pitkään. Vaikka loppunousuun asti, jos niin kävisi! Laskin pitkällä tieosuudella eroksi 50 sekuntia Kariin, ja näin että Juho oli pystynyt laittamaan jo muutaman kymmenen metrin gäpin Kariin. Todella kovaa siis juostiin. Itsellä oli sykkeen ja tunteen puolesta aikalailla jo maksimit käytössä noin 3,5h suorituksen kannalta. Tiesin että jos keskisyke menisi vk-alueelle, tulisi lopussa todennäköisesti vaikeaa. Tuossa kohtaa olisi siis pitänyt nostaa vielä vauhtia, jotta olisin pystynyt alkuperäiseen suunnitelmaani. Päädyin juoksemaan omaa rennon kovaa tästä eteenpäin. Poluilla en enää nähnyt Juhoa tai Karia edes niillä osuuksilla jossa näkyvyys oli hyvä. Otin aina 20 min välein 60 ml Betafuel geeliä, josta tulee siis 40 g hiilihydraattia. Nestettä olin varannut Kiviniemeen asti n. 7 dl, jossa 1000mg natriumia litraa kohden. Matka sujui vauhdikkaasti, mutta jälkeenpäin huomaan että rasitus pääsi kyllä laskemaan ehkä hiukan liikaa tällä osuudella. Kiviniemeä lähestyttäessä oli joitakin osuuksia, joissa oli todella pitkiä hetkiä, että ei näkynyt yhtäkään reittimerkintää. Pieni epävarmuus taustalla on vaikeampaa keskittyä kovaan juoksemiseen. En kuitenkaan eksynyt, ja vesistönylityksessä olin pari minuuttia nopeammin mitä viime vuonna. En nähnyt vastarannalla Karia tai Juhoa, josta tiesin että ero eteen oli kasvanut, (n. 3 min ja 2 min) koska venematka kestää noin minuutin. Toisaalta en nähnyt itse poistuessani Bennyä tai Markkua, josta tiesin että taakse olisi ainakin minuutti eroa.
Olin sählännyt uudet elektrolyyttitabletit jo matkalla pulloihin, joten Kiviniemessä ei tarvinnut enää kuin ottaa vedet. Veneessä otin repun takaosasta täyden geelilötkön, ja siirsin tyhjän vastaavan pois repun isoon taskuun. Jatkoin Kiviniemestä todella hyväntuntuisilla jaloilla, ja sain Tuulilta väliajat edellä juokseviin hiekkatiellä ennen poluille siirtymistä. Kolinvaaran jälkeen Tuuli oli taas antamassa väliaikoja, ja ero oli hiukan kasvanut tuolla lyhyellä pätkällä Kariin. Mielestäni juoksin kyllä aika reippaasti tuon Kolinvaaran osuuden, mutta ilmeisesti edellä mentiin vielä kovempaa. Seuraavalla etapilla kohti Ryläystä aloin pikkuhiljaa epäillä omaa kuntoani, ja otin joitakin osuuksia ihan selkeästi maltillisemmin. Jossain kohtaa oli iso liukas puunrunko 45 asteen kulmassa, jonka ylityksessä tyrin ja lensin polun pintaan. Päätin siinä kohtaa pitää lyhyen vessatauon, koska kusihätä oli ollut jo tunnin läsnä. Jatkoin kimuranttia Ryläyksen seutua ylös. Jalka tuntui varsin hyvältä. Kallisen Janne oli kertomassa Ryläykseltä alas tullessa väliaikoja eteen, ja kuulin että puoli minuuttia Kariin. Ajattelin, että Karillahan on pakko olla jotain ongelmia, koska itse olin pitänyt vessatauon ja ottanut tällä osuudella säästellen. Mietin, kuulinkohan väärin. Tuuli oli onneksi taas antamassa väliaikoja Ryläyksen jälkeisellä soratiellä, ja kertoi eron Kariin olevan 4 min. Etureidet tuntui tämän osuuden jälkeen hiukan epävarmoilta.
Tästä polku alkoi muuttua selkeästi helpommaksi, ja pian alkoi puolikkaan juoksijoiden ohittelu. Ja niitähän riittää. Varmaan 200 kertaa "vasemmalta, kiitos". Peiponpellossa nopeasti vain toinen lötkö täyteen, ja laitoin tähän 1500 mg natriumia litraa kohden. Eli 750 mg koska 0,5l lötkö. Tuntui että kaipasin suolaa ja pelkkä vesi menisi läpi kropasta. Energiat edelleen tasaisen tappavasti samaa rytmiä, eli 20 min välein betafuel geeli. Jalka nousi nyt kivasti leveillä ja ruuhkaisilla poluilla. Kävelin kuitenkin jyrkimmät ylämäet, ja heitin heti pari terävää juoksuaskelta vaihtaakseni kävelystä juoksuun aina kun mäki muuttui loivemmaksi. Tällä osuudella on todella paljon loivia "valenousuja", joissa pyrin juoksemaan käytännössä täysillä ottaen sekunnit talteen. Jalat tuntui hyvältä muuten, paitsi jyrkissä ylämäissä, joissa etureidet alkoivat väsymään oudon paljon. Loppu alkoi lähestyä, ja sain aivan ihmeellisiä väliaikoja eteen. "Kari ei oo kaukana." - "Saat sen kohta kiinni." - "Vartti seuraavaan". Muutaman väliajan jälkeen en enää jaksanut olla noista mitään mieltä. Pienen kolin portaat oli tänäkin vuonna totaalisen perseestä. Niissä ei oikein pysty juoksemaan, ja kävely tuntuu toisaalta tuskallisen hitaalta. Satama alkoi lähestyä liukkaiden pitkosten ja portaiden kera. Soratielle saapuessani Tuuli oli taas antamassa väliajat, ja oli selvää että en saisi Karppaa enää kiinni millään loppukirillä. Kysyin väliaikaa myös taakse, ja Tuuli kertoi ettei sieltä kukaan olisi tulossa. Käytännössä siis loppunousussa oli enää loppuaika motivaattorina. En oikein tiennyt missä ajassa tuon loppunousun olen yleensä tullut, mutta oman viimevuotisen ajan parantaminen vaikutti vielä ihan mahdolliselta, koska olin n. 3.25 ajassa loppunousun alussa. Muuten nousu sujui tasaisen tappavasti ja aika helpostikin, mutta jyrkät osuudet oli etureisille myrkkyä. Ne piti kävellä suosiolla. Muuten maalissa varsin hyvävoimaisena ajassa 3.38 ja muutama sekunti päälle.
Juho oli juossut uuden reittienkan aikaan 3.25:59 ja Karppa hyvänä kakkosena 3.30 ja risat. Nuo on kovia aikoja, vaikka keli oli tietysti tänä vuonna erittäin hyvä. 2025 oli kuitenkin aivan priimaa, ja uskoisin että noin 1-2 min olisi lähtenyt vielä kaikkien ajoista pois siinä kelissä. Oma tunne oli maalissa, että viime vuoteen verrattuna olisin tullut startti-Kiviniemi välin kovempaa, Ryläys-Peiponpelto välin hitaammin ja Peiponpelto-maali osuuden taas kovempaa. Mutta käytännössä juoksu oli Kiviniemen jälkeen identtinen viime vuoteen nähden. Eli paransin vauhtia ainoastaan veneelle asti suhteessa viime vuoteen. Viime vuonna juoksin pelko perseessä Peiponpellosta maaliin, koska tiesin että Henkka oli tulossa lujaa takaa. Nyt ei ollut samanlaista asetelmaa, ja olisin ehkä pystynyt hiukan puristamaan ajasta tuolla osuudella. Mutta ihan kauheasti en keksi sellaisia helppoja sekunteja enää millä tuosta ajasta lähtisi mojova siivu, poislukien tietysti se että perusvauhti polkumaratonilla paranisi. Ehkä siellä on jotain pätkiä, joissa salakavalasti vauhti pääsee notkahtamaan. Kuten helpot ja tasaiset polkupätkät ennen vesistönylitystä. Tai sitten Ryläyksen ja Peiponpellon välinen lyhyt helppo polkuosuus, jossa ehkä tulee usein hengähdettyä ainakin psyykkisesti, valmistautuessa loppurutistukseen. Toisaalta voisin myös koittaa juosta enemmän jyrkkiä ylämäkiä, mutta treenissä pitäisi laittaa selkeästi enemmän fokusta siihen, jotta lihaksisto kestäisi tätä paremmin.
Jos verrataan tuota eroa kärkeen, niin yleisesti ottaen se viimeinen tunti on se missä häviän eniten Karille ja Juholle. Toisaalta mitä nyt hyvin nopeasti silmäilin väliaikoja taakse, niin ero näyttäisi kasvavan samalla tavalla Markulla ja Bennyllä suhteessa allekirjoittaneeseen. Eli he jäivät vielä enemmän lopussa Hokan pojille. Itsellä on tuo lopun hyytyminen kyllä helpottunut merkittävästi, kun on vaan saanut lisää treenivuosia. Toinen merkittävä juttu on ollut juoksumäärän nostaminen erityisesti polkumaratonia edeltävän kuukauden-kahden aikana. Kolmas juttu on se että olen nostanut suorituksen aikaista hiilihydraatin määrää 120g tuntiin. En jaksa uskoa, että tarvitsen kovempaan aikaan enää yhtään parempia kynnysominaisuuksia, hapenottoa tai alimatkojen vauhtia. Pitäisi vaan sietää vielä paremmin ja pitkäkestoisesti vauhtia lihaksiston näkökulmasta. Sykevyö antoi virhearvoja kohtuullisen paljon lopussa, mutta kokemuksen perusteella hiukan alle aerobista kynnystä pystyn ylläpitämään sen 3-4h. Alussa yleensä menee VK-alueella ensimmäinen 20-30 min kun kaikki on innoissaan!
Viime vuonna olin varma siitä, että palaan uudelleen nimenomaan maratonmatkalle Kolilla. Nyt tuntuu kuitenkin että olen vähän selkä seinää vasten tuon reitin kanssa. Haluaisin parantaa aikaa, mutta tuntuu että minuutti tai kaksi ei tyydytä. Ehkä ensi vuonna väistyn puolikkaalle kokeilemaan välillä sitä reittiä uudelleen. Toisaalta jos ensi vuoden kisasta tulee kilpailullisesti mielenkiintoinen, niin olisihan se kiva juosta ihan sijoituksistakin. Kotimaisilla polkumaratoneilla olisi kiva nähdä enemmän väkeä tappelemassa kärkisijoista, koska kyllä meiltä varmasti löytyy sellaisia jotka pystyvät ainakin 3:30-3:40 haarukkaan tuon reitin juoksemaan, kuten Juuso tai Mädi. Mielellään ottaisin vaikka 5. sijan kunnon taistelun päätteeksi, kuin juoksen kelloa vastaan yli kolme tuntia ilman yhdenkään kilpailijan näkemistä ensimmäisen 20 minuutin jälkeen. Ilmassa on myös melkoisesti epävarmuutta sen suhteen, että miten saan jatkossa työn ja treenaamisen yhdistettyä. Varsinkin kun ei vielä tiedä mitä se työ on. Näin opiskelijanahan on helppoa urheilla käytännössä puoliammattilaisen tavoin! Laitan vielä tähän loppuun oman harjoittelun Nuuksion ja Vaarojen maratonin väliseltä ajalta. Katsoo ken tahtoo. Minullahan ei ole stravassa ollut enää vuosikausiin treenejä. Mutta se ei johdu siitä että itsellä olisi jotain salattavaa harjoittelussa, vaan puhtaasti siitä että tuntui joskus siltä että teen treenejä stravan enkä itseni takia.
Loppusanat
Tänä vuonna oli miesten spa-vuoro. Siellä oli lauteilla todella väsynyt Juho joka jää haaveilemaan 3.20 loppuajasta. Kari-Setä oli myös lyöty mutta ei suinkaan lannistunut. Itse kirjoitin harkkapäiväkirjaan Nuuksion jälkeen että murskaan Vaaroilla Juhon ja Karin. Poistin sen ennen kuin latasin treenipäiväkirjan tuohon yläpuolelle. Muuten se on sensuroimaton. Murskavoitto jäi vielä odottamaan johonkin tulevaisuuteen, kun jätkät oli ehtineet jo häipyä kylpylään kun itse vielä jumitin maalihaastatteluissa koottujen selitysten kera. Myöskään meriitit ei vielä riittäneet tänä vuonna ilmaiseen osallistumisoikeuteen. Ehkä pitäisi saada lisää someseuraajia, juosta kovempaa tai voittaa iltarastit A-radalla. Alla muutama kuva vielä reissusta. Ja älkää ottako tosissaan mitään näistä loppusanoista, jos satiirinen, huono huumori ei välittynyt tekstin muodossa 😂 PS. Tasaisin väliajoin joku kysyy että miks sulla ei oo mitään kenkäsponsoria? Ehkä alla oleva kuva selittää, tai sitten ei. Ja oonhan mä joskus kysynyt, mutta en koskaan ole saanut mitään vastausta.
Comments